Ja mun täytyy myöntää. Mä oon nyt tehnyt sen, mitä oon luvannut olla tekemättä. Oon aina sanonut, että siihen mä en ala vaikka mitä kävisi. Jos siihen alan niin sekoan kokonaan. Olen sen jo aiemmin nähnyt, enkä haluu sitä enää ikinä.... Nimittäin kaloreiden laskenta. Kyllä. Minä joka aina sanoin, että ei enää ikinä. Nyt kuitenkin ajattelin, että es voi auttaa. Katson, että en syö liikaa, mutta samalla en myökään liian vähää... Tänään ilokseni huomasin, että kaloreita on kertynyt noin 500 alle perus aineenvaihdunnan. Tänään en ole mitään kaloreita polttavaa liikuntaa harrastanut, lepopäivä.
Kyllä sen heti huomaa, että se parin kilon pudotuski tuntuu jo niin ihanalta. Se tunne kun vaa'an viisari pysähtyy, eikä menekkään niin pitkälle kuin luuli<3
Tämä olo saa mut miettimään syömistä, koska tämä olo tosiaan on parempi kuin mikään ruoka. Puhumattakaan ähkysyä tai huonosta omatunnosta.
Koska "nothing tastes as good as thin feels"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti