Nyt täytyy ottaa itseä taas niskasta, ennen kuin paino nousee taas 75.
Miksi en osaa sanoa ei? Miksi minun täytyy aina ottaa kun joku tarjoaa? Miksi minun täytyy syödä niin paljon? Viime päivinä olen syönyt karkkia, sipsiä, keksiä, pullaa, limsaa... kaikkea epäterveellistä!! Missä on itsekuri? Ei ole täällä päin ainakaan näkynyt.
Nyt on se hetki, kun tiedän, että en voi päästää itseän taas vajoamaan siihen syöpöttelyyn. Kun vaaka näytti alle 74 kiloa, tuntui niin mahtavalta! Kuvitelkaapa tunnetta kun vaaka näyttää 60!
Hui. Sinne minä pääsen. Kovalla työllä. Itsekurilla. Ja musta tuntuu, että ainoa keino, miten saan pidettyä itseni kasassa on se kaloreiden laskenta. Siinä jotenkin saa ruoka määrän suhteelliseksi. Ja minä en tosiaan tähtää mihinkään muutamaan sataa kaloriin päivässä, vaan terveelliseen ruokavalioon ja määrään. Kaloreita laskemalla voi huomata myös sen, että joskus voi syödä enemmän kuin olisi muuten kuvitellut. Eli ei siitä vain haittaa ole... Nyt tähtään parempaan huomiseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti