En jaksa. Väsyttää.
Itkettää. Paska fiilis.
Enkä edes tiedä miks.
Oon yksin kotona ja kaikki tuntuu vaan jotenki nyt kauheelta...
Mä olen miettinyt sitä, että miten reagoin pahaan oloon. Jos jotain tosi pahaa sattuu. Oksennan.
En voi sille mitään, silloin oksennan. Itken ja oksennan.
Se fiilis on vaivannut niin monesti. Aina kun tapahtunut jotain inhottavaa. Vaikka riita poikakaverin kans. Mua haluttaa oksentaa. Mä olen nyt pystynyt pitään itseni siitä erossa. En ole pitkään aikaan tehnyt sitä, vaikka olo on ollut. Viimeksi tänään. Moneen kertaan olen käynyt jo pöntön vierellä. Joskus kakonut ja ollut varma, että nyt... Mutta kuitenkin, ehkä jokin mun päässä on parantunut siitä? Se ei vain anna mun oksentaa...
Tarkemmin ajateltuna tiedän mikä se on. Se on mun poikakaveri. Sen takia mä en okenna. Mun pitäis kertoa sille. Sitten se inhoais mua, vaikkei se sitä myöntäskään. Ja minä en kestä ilman sitä. Niin se vain tuntuu olevan... Milloin minusta tuli näin säälittävä? Itken vähän väliä ja tunen itseni huonoksi, huonommaksi kuin kukaan. Inhoan näitä päiviä... Toivottavasti huomenna on parempi päivä. Asiat vain pyörii ympyrää mun päässä. Kaikkea pahaa. Huh.
1 kommentti:
Ihme kyllä, olen itsekkin ihan napeistani koko jutusta. Vieläkin!!! :D
Lähetä kommentti