Muutama vuosi sitten minut saattoi löytää juuri samaisella blogilla. PIdin blogia noin vuoden päivät. Käsittelin paljon syömishäiriötäni, bulimiaa, ja kaikkea muuta mitä ajatuksissani pyörikään.
Ja miksi blogin silloin lopetin? Päätin parantua. Päätin että lopetan oksentamisen, ahmimisen ja alan normaaliksi ihmiseksi. Ja kuten kaikki voi arvata asiat eivät ihan niin helposti menneet...
Oksentelu jatkui, samoin kuin painolla jojottaminen. Nyt viimeisestä oksentamisestani on jo vuosi, mutta ajatuksissa se pyörii päivittäin...
Edelleen peilistä minua katsoo lihava, sellulliittinen tyttö. Minä, mutta jonkun muun vartalossa.
Painoa minulle on kertynyt nyt 75 kiloa ja pituuttaa 173 senttiä. BMI 25,6 lievä lihavuus.
Liikun paljon ja toden totta syön paljon. Koitan syödä kevyesti, mutta en vain voi vastustaa herkkuja.
Vaikka heti kun ajattelenkin karkkien syömistä alan voimaan pahoin...
Painon vuoksi olen vuodattanut elämäni aikana enemmän kyyneliä kuin minkään muun asian vuoksi. Ja poikaystäväni saa tästä kärsiä. Hän on ainoa jolle asiasta voin avautua, mutta huomaan kuinka hän kärsii.
Siksi päätinkin jatkaa tätä bloggailua. Olen kaivannut tätä paljon, mutten ole saanut aloitettua. Kirjoittaessa asiat selkiytyy ja minun ei tarvitsee enää vaivata poikaystävääni. Minä nimittäin päätin, että sillä hetkellä kun ensimmäisen postauksen saan laitettua lopetan kaiken painosta puhumisen poikaystävälleni. Olemme siis seurustelleen jo muutaman vuoden ja noin puoli toista vuotta sitten kerroin hänelle bulimiastani. Hänen vuokseen en voi oksentaa. Pelkään että hän kyllästyy minuun. Kyllästyy minun ainaiseen itkemiseen ja itseinhoon. Nyt sen on loputtava. Hän on se mikä minut pitää voimissani.
Nyt minulla on siis tavoite. Minusta lähtee 15 kiloa ennen elokuuta. Tämä on päätös.
Samalla päätis myös sen, että en ala laskemaan kaloreita (ehkä joskus vahingossa) sen olen nähnyt ja se ei tuota muuta kuin tuskaa. Samoin paastoaminen. Näihin en enää ryhdy.
Minusta tulee laiha. Kaunis. Normaali. Ilman oksentelua ja normaalilla, terveellisellä ruokavaliolla. Siihen ainakin pyrin. Ja kuten aikaan kuuluu välttelen hiilihydraatteja, mutta dieeteille en ala. Aion muuttaa elämäni suuntaa pysyvästi. Terveellisemmäksi ja kevyemmäksi.
Mitään en sille voi, että ystäväni bulimia nostaa päätään aina joskus ja muistuttaa olemassa olostaan. Silloin tarviten tukea, ja toivon että täältä sitä saan.
Kiitos jo valmiiksi:)
Niin ja anteeksi tämä blogini ruma ulkonäkö. Muutan sitä heti kun tietokoneeni ei enää jumita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti